ISÄNMAALLISUUS ON MIELIPIDERIKOS

with Ei kommentteja

8.11.2016

Isänmaallisuudesta on tehty mielipide rikos. Isänmaallisuuteen liitetään niin oikeus omaan mielipiteeseen kuin sananvapaus. Sananvapauteen puolestaan tulisi elimellisesti hyväksyä erimielisyys. Näitä asioita vastaan on nyt hyökätty Suomessa.

Maassamme ovat niin ministerit, kansanedustajat kuin myös viranomaiset kiimailleet vihapuheen perään kun Nato alkaa kaatua ja kadota horisonttiin. ”Nyt on tekemisen meininki” toteaa poliisiylijohto kun ministeri heidän kanssaan peilailee kuvaajalle. Kannattaisiko kuitenkin ensin tuumata hetki ennen kuin rynnätään tekemään uusia vakavampia rikoksia.

Lakien hierarkia on selkeä. Ylintä tulkinta- ja soveltamisasemaa käyttää kansainvälinen oikeus eli kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Seuraavalla tasolla Suomessa on EU oikeus, sitten meidän perustuslakimme ja sitten lait ja säädökset. Tämä on pidettävä mielessä kun aletaan jahtaamaan ihmisiä ja jopa kansanedustajia vihapuheista.

Luokaamme siis katsaus näihin oikeuksiin tietyltä olennaiselta osaltaan. Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi joulukuussa 1966 lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen valmistelutyön jälkeen Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen  yleissopimuksen (SopS 7/76), joka kattaa tärkeimmät perinteisistä ihmisoikeuksista. Sen valmistelun rinnalla laadittiin Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 6/76).

KP-sopimus jakautuu johdantoon ja kuuteen osaan. Ensimmäinen osa (1. art.) tunnustaa kansojen itsemääräämisoikeuden. Kolmas osa (6-27 art.) sisältää varsinaisen ihmisoikeusluettelon ja toinen osa (25 art.) tärkeitä ihmisoikeusmääräysten tunnustamiseen, soveltamiseen ja vaikutukseen liittyviä määräyksiä. Neljäs osa (28-45 art.) koskee sopimuksella perustetun ihmisoikeuskomitean toimintaa, viides (46-47 art.) sisältää eräitä tulkintaperiaatteita ja kuudes (48-53 art.) määräykset mm. yleissopimuksen ratifioinnista ja voimaantulosta.

Tyydymme valottamaan sopimuksen kattamien ihmisoikeuksien piiriä vain, seuraavan karkean luettelon avulla:

  • oikeus elämään (6 art.)
  • kidutuksen sekä julmien, epäinhimillisten tai halventavien rangaistusten kielto (7 art.)
  • orjuuden, maaorjuuden ja pakkotyön kielto (8 art.)
  • oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen, mm. suoja mielivaltaisia vapaudenriistoja vastaan ja oikeus saada vapaudenriiston laillisuus tuomioistuimen ratkaistavaksi (9 art.)
  • vapautensa menettäneiden oikeus inhimilliseen kohteluun (10 art.)
  • velkavankeuden kielto (11 art.)
  • liikkumisvapaus (12 art.)
  • suoja mielivaltaisia karkotuksia vastaan (13 art.)
  • yhdenvertaisuus tuomioistuinten edessä, laillisen oikeudenkäyntimenettelyn turva ja syyttömyys olettama (14 art.)
  • rikosoikeudellinen legaliteettiperiaate ja taannehtivan rikoslain kielto (15 art.)
  • oikeus tulla tunnustetuksi oikeussubjektina (16 art.)
  • yksityiselämän, perheen, kotirauhan, kirjeenvaihdon ja kunnian suoja (17 art.) .
  • ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus (18 art.)
  • mielipiteenvapaus ja sananvapaus (19 art.)
  • sotapropagandan ja syrjintään yllyttämisen kielto (20 art.)
  • kokoontumisvapaus (21 art.)
  • yhdistymisvapaus, mukaan lukien ammattiyhdistystoiminnan vapaus (22 art.)
  • perheen suoja ja oikeus solmia avioliitto (23 art.)
  • lapsen oikeudet (24 art.)
  • oikeus osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja päästä maansa julkisiin virkoihin (25 arto)

(korostettu teksti peilaa niitä arvoja joita vastaan nyt on hyökätty)

Kansainvälinen oikeus on selkeää ja tarkkaa monelta osaltaan. Se on sitä niin kansainvälisten ihmisoikeuksien osalta kuin myös kansainvälisen rikosoikeuden suhteen. Tämä koskee myös maassamme meneillään olevaa ”noitavainoa” suhteessa nk. vihapuheeseen.

Suomi on mukana YK:n yleissopimuksessa, joka kattaa sekä kansalaisoikeudet että myös poliittiset oikeudet. Tietyiltä osin ne myös kattavat taloudelliset oikeudet. Taloudellisista viittauksista voidaan esittää edellä kerrottu velkavankeuden kielto (Suomessa se toteutettiin salaisen sopimuksen kautta vuonna 1993) sekä alla olevien Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen artiklojen valossa

6 artikla

  1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat oikeuden työhön, joka käsittää jokaiselle kuuluvan oikeuden hankkia toimeentulonsa vapaasti valitsemallaan tai hyväksymällään työllä ja ne ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän oikeuden turvaamiseksi.
  2. Toimenpiteiden, joihin tämän yleissopimuksen sopimusvaltion on ryhdyttävä tämän oikeuden täydelliseksi toteuttamiseksi, tulee sisältää teknistä ja ammatillista ohjausta sekä koulutusohjelmia, -suunnitelmia ja -menetelmiä vakaan taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen sekä täystyöllisyyden saavuttamiseksi ehdoin, jotka turvaavat yksilön poliittiset ja taloudelliset perusvapaudet.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata:

  1. a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään:
  2. i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja
  3. ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheelleen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;
  4. b) turvalliset ja terveelliset työolot;
  5. c) yhtäläinen mahdollisuus jokaiselle tulla ylennetyksi työssään asianomaiseen korkeampaan toimeen ainoastaan palvelusaikaan ja pätevyyteen pohjautuvien perustein;
  6. d) lepo, vapaa-aika ja kohtuullinen työajan rajoittaminen sekä kausittaiset palkalliset lomat ja palkka julkisilta lomapäiviltä.

On kuitenkin niin, että YK, jossa Suomi on jäsenenä, on todennut kahdessa yleiskokouksen päätöksessään sen, että teot joilla tehdään tyhjäksi alkuperäiskansojen taloudelliset ja poliittiset oikeudet ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Koska kaikki kansalaisoikeudet ja ihmisoikeudet ovat universaaleja eli koskevat kaikkia yhtäläisesti, niin näin ollen hyökkäykset suomalaisten poliittisia ja ihmisoikeuksia vastaan ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan(1). 

Samaisessa lähteessä todetaan myös se, että kyseiset rikokset ovat sellaisia, jotka eivät vanhene koskaan. Lisäksi YK toteaa, että tehokkaat tuomiot ovat olennainen osa näitten rikosten kitkemisessä ja perusoikeuksien puolustamisessa(2).

Mietittävää

Isänmaallisuus liitetään olennaisesti jokaiseen henkilöön, joka on vannonut sotilasvalansa. Kun tällainen henkilö arvostelee maamme hallituksen politiikkaa suhteessa pakolaiskysymykseen, ottaen huomioon mm.

  1. a) Harvardin yliopiston tutkimuksen maahanmuuton käyttämisestä aseena niin sotatilan kuin rauhan aikana,
  2. b) Soroksen ja Clintonin paljastettujen sähköpostien sisällön sekä
  3. c) EU:n ja sen jäsenmaitten tiedusteluviranomaisten kertomukset soluttautuneista ISIS/ISIL/Daesh taistelijoista ja heidän käytössään mahdollisesti olevista massatuhoaseista ja
  4. d) tuoreet rikostilastot, joihin maahantulijat ovat syyllistyneet niin Suomessa kuin muualla

niin ollaanko ollenkaan riksoikeuden alueella. Tuleeko siis tulkita asiaa niin, että hyökkäys näitä henkilöitä kohtaan suunsa avaamisesta täyttääkin rikollisen toiminnan tunnusmerkistöt.

Olisiko niin, että Venäjän mustamaalaaminen ja siihen osallistuneet tahot ovatkin syyllistyneet niin KP sopimuksen rikkomiseen kuin myös rikokseen rauhaa vastaan ja täyttyykö oheisessa viitekehyksessä maanpetoksen tunnusmerkistöt.

Viitteet:

(1) Convention on the Non-Applicability of Statutory Limitations to War Crimes and Crimes Against Humanity

…and resolutions 2184(XXI) of 12 December 1966 and 2202(XXI) of 16 December 1966 which expressly condemned as crimes against humanity the violation of the economic and political rights of the indigenous population…

(2) Noting that none of the solemn declarations, instruments or conventions relating to the prosecution and punishment of war crimes and crimes against humanity made provision for a period of limitation,

Considering that war crimes and crimes against humanity are among the gravest crimes

in international law, Convinced that the effective punishment of war crimes and crimes against humanity is an important element in the prevention of such crimes, the protection of human rights and fundamental freedoms, the encouragement of confidence, the furtherance of co-operation among peoples and the promotion of international peace and security…