Kansainvälinen oikeus ja suomalaiset

with Ei kommentteja

Osa 1: Herrat kaltereitten takana TÄSTÄ!

8.2.2017

Suomen valtiojohto on vienyt maamme EY:n ja Euroon ja täten aiheuttanut tietoisesti tilanteen, jossa niin valtio kuin sen kansa on saatettu monelta suunnalta tuhottavaksi. Maa ja kansalaiset ovat täydellisesti kansainvälisten pankkiirien armoilla. Velka on tämän massatuhoaseen nimi. Samaten olemme ulkopuolisten terroristitaistelijoitten armoilla ja heidän massatuhoaseittensa kohde. Tähän yhteyteen olisi hyvä lainata Iltalehden kirjoittamaa juttua Väyrynen: Lipposen osallistuminen vahvistaa asemiani, perjantai 12.8.2011 klo 10.43. Siinä Väyrynen toteaa seuraavasti:

Väyrynen lyö vettä vaalimyllyyn kritisoimalla sekä Lipposta että kokoomuksen Sauli Niinistöä.

– Molemmat ovat federalisteja, ja he veivät yhdessä Suomen perustuslakiamme rikkoen euroalueeseen. Niinistö ajaa Suomea Natoon, Lipposen linja on ollut horjuva.

On täysin selvää, etteivät globaalistit saa tuhottua kaikkea maassamme. Aina jää jäljelle jotain, josta evoluutio jatkuu. Jäljelle jää myös koston siemen. Suomen pojathan on koulutettu sissisotaan.

Ennen kuin jatkamme kansainvälisen oikeuden tiimoilla on syytä pysähtyä nykyhetkeen ja maamme hallintoon. Maamme johto demonisoi Venäjää ja erityisesti presidentti Putinia jatkuvalla suullisella ”tykityksellä”. Puolustusvoimat antoivat tulitukea allekirjoittamalla ”isäntämaasopimuksen” ja tuki Nato-option käyttöä. Kaikki tämä on ohi ja nyt ollaan Trumpin kimpussa. Presidenttimme katsoi aiheelliseksi soittaa suutaan presidentti Trumpista arvokkaassa tilaisuudessa. Natokin taisi jäädä jalkoihin ja nyt uusi juttu on JEF.

Jos tämä vauhti jatkuu tulemme näkemään vastaavia käännöksiä ensin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä ja sitten Merkelin uusintavalinnan parissa. Uskokaa tai älkää, jos emme saa pysäytettyä globaalisteja löydämme itsemme kommunistisesta ympäristöstä.

Mitä aion kirjoittaa  

Jatkan tässä kirjoituksessa edellisestä osiosta. Millä logiikalla saamme maanpetturit, globaalistit ja massatuhorikolliset tuomittavaksi. Oma oikeusjärjestelmämme on kaatunut. Se on täydellisen kyvytön, osaamaton, haluton tai kontrolloituna rikollinen osapuoli hoitamaan tehtäväänsä. Siis mitä tilalle?

Haemme edelleen aktiivisesti kansainvälisen oikeuden puitteissa meille partneria, joka oman rikosoikeutensa puitteissa voisi käsitellä universaaliperiaatteella  suomalaisten juttuja omassa tuomioistuimessaan. Alla lisää perusteluja tälle logiikalle.

Rikokset ihmisyyttä vastaan

Edellisessä kirjoituksessa esittelin lainsäädäntöä ja teonkuvauksia rikoksista ihmisyyttä vastaan. Tässä kirjoituksessa jatkamme samalla teemalla vaikkakin vaihdamme sisältöä.

Kansainvälistä oikeutta säätää ja soveltaa erityisesti YK. YK:n eri elimet mm. tuomioistuimet ovat ottaneet kantaa erilaisiin tilanteisiin. Ajatellen maamme tapahtumia on syytä pureutua erääseen ytimeen tarkasti. Onko taloudellinen tuhoaminen rikos ihmisyyttä vastaan. Tähän kokonaisuuteen kun liittyy omaisuuden suojakysymykset, tehokkaat oikeusvoimakeinot, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaaminen sekä kielto osoittaa varoja sellaiseen tarkoitukseen, jossa tarkoituksena on tehdä tyhjäksi kansainvälisen oikeuden oikeushyveet.

Taloudelliset oikeudet määritellään

KP-sopimuksen sisältö

  • velkavankeuden kielto (11 art.)
  • yhdenvertaisuus tuomioistuinten edessä, laillisen oikeudenkäyntimenettelyn turva ja syyttömyys olettama (14 art.)
  • rikos oikeudellinen legaliteettiperiaate ja taannehtivan rikoslain kielto (15 art.)

YK:n yleiskokouksen kannanotot

YK:n yleissopimuksen (Convention on the non-applicability of statutory limitations to war crimes and crimes against humanity) ja siinä esitellyn päätöslauselma 2391 (XXII) 26.11.1968 mukaan mm. seuraavat asiat tulee ottaa huomioon rikoksissa ihmisyyttä vastaan:

Tuomioistuimen päätöksen sekä kahden yleiskokouksen päätöslauselman (the judgment of the Tribunal and resolutions 2184 (XXI) of 12 December 1966 and 2202 (XXI) of 16 December 1966) mukaan ja erityisesti niitten tuomitsemana, YK katsoo, että taloudellisten ja poliittisten oikeuksien loukkaukset alkuperäiskansoja kohtaan ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan (which expressly condemned as crimes against humanity the violation of the economic and political rights of the indigenous population on the one hand and the policies of apartheid on the other).

Tulee huomioida, että rikokset ihmisyyttä vastaan ovat törkeimpiä rikoksia kansainvälisen oikeuden mukaan (Considering that the war crimes and crimes against humanity are among the gravest crimes in the international law).

YK on vakuuttunut siitä, että tehokas tuomitseminen rikoksista ihmisyyttä vastaan on tärke tekijä näitten rikosten estämisessä ja ihmisoikeuksien suojelemisessa (Convinced that the effective punishment of war crimes and crimes against humanity in an important element in the prevention of such crimes, the protection of human rights and fundamental freedoms, the furtherance of co-operation among peoples and the promotion of international peace and security).

Edellä mainitut alkuperäiskansojen oikeudet kuuluvat jokaiselle meille tasavertaisesti, koska kaikki ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle yksilölle maanpäällä yhdenvertaisesti. Tästä siis johtuu se, että taloudelliset loukkaukset alkuperäisväestöä kohtaan on loukkaus vastaavassa tilanteessa myös meitä kohtaan. Toisin sanoen taloudelliset hyökkäykset suomalaisia kohtaan ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.

YK:n muita ohjeita kansainvälisen oikeuden toteutumiselle

YK:n ihmisoikeuskomitean toimesta on julkaistu ohjeet miten vakavien rikollisten suhteen tulee valtioitten toimia. Alla olevasta osiosta voidaan yhteenvetona todeta se, että valtioitten tulee tehdä yhteistyötä mainittujen rikollisten saattamiseksi tuomioistuimen käsittelyyn. (Alla alkuperäisen asiakirjan otteita englanniksi)

International cooperation in the detection, arrest, extradition and punishment of persons guilty of war crimes and crimes against humanity Sub-Commission on Human Rights Resolution 2001/22 

  1. Affirms that within the framework of international cooperation in the search for, arrest, extradition and punishment of persons guilty of war crimes and crimes against humanity, the highest priority should be given, independently of the circumstances in which these violations are committed, to legal proceedings against all individuals responsible for such crimes, including former heads of State or Government whose exile serves as a pretext for their impunity;
  2. Urges all States to cooperate in order to search for, arrest, extradite, bring to trial and punish persons found guilty of war crimes and crimes against humanity;
  3. Reaffirms the principles of international cooperation in the detection, arrest, extradition and punishment of persons guilty of war crimes and crimes against humanity recorded in General Assembly resolution 3074 (XXVIII) of 3 December 1973, in particular:

Every State has the right to try its own nationals for war crimes and crimes against humanity; war crimes and crimes against humanity, wherever they are committed, shall be subject to investigation and the persons against whom there is prima facie evidence that they have committed such crimes shall be subject to tracing, arrest, trial and, if found guilty, to punishment;

States shall cooperate with each other on a bilateral and multilateral basis, with a view to halting and preventing war crimes and crimes against humanity;

States shall assist each other in searching for, arresting and bringing to trial persons against whom there is prima facie evidence that they have committed such crimes and, if they are found guilty, in punishing them;

Edelleen YK on antanut ohjeet kuinka uhreja tulee kohdella, kun he ovat joutuneet rikosten kohteeksi tai valtion hallinnon rikollisten toimien kohteeksi. Näissä ohjeissa lisäksi määritellään uhriksi sellainen henkilö, joka on joutunut taloudellisten vahinkojen kohteeksi tai merkittävien perusoikeuksien loukkausten uhriksi. Tällaisia uhreja tulee kohdella kunnioituksella, ymmärryksellä ja heitä tulee auttaa saamaan asiansa puolueettoman tuomioistuimen kuultavaksi.

Declaration of Basic Principles of Justice for Victims of Crime and Abuse of Power Adopted by General Assembly resolution 40/34 of 29 November 1985 A. Victims of crime

  1. ”Victims” means persons who, individually or collectively, have suffered harm, including physical or mental injury, emotional suffering, economic loss or substantial impairment of their fundamental rights, through acts or omissions that are in violation of criminal laws operative within Member States, including those laws proscribing criminal abuse of power.
  2. Victims should be treated with compassion and respect for their dignity. They are entitled to access to the mechanisms of justice and to prompt redress, as provided for by national legislation, for the harm that they have suffered.

Lainsäädäntö rikosten teko välineenä

Haastemenettelyn uudistuksella 1.12.1993 sivuutettiin velallisen oikeussuoja – tuloksena satojatuhansia oikeusmurhia 

Tämän lainsäädäntöuudistuksen jäljille päästiin, kun sattumoisin löytyi ”Business Books” – nimisen kustantamon vuonna 1994 julkaisema kirja ”Uudet velkalait perinnässä”. Kirjan esipuhe oli päivätty 7.10.1993. Laki oikeudenkäymiskaaren muutoksesta ( 595/1993 ), ja sen mukanaan tuomasta alioikeusuudistuksesta ( 28.6.1993/581 ) ja haastemenettelyn uudistamisesta astui voimaan 1.12.1993.

Kirjan valmistelu oli siten aloitettu huomattavasti aikaisemmin, kuin itse lakejakaan oli hyväksytty. Kirjassa esitellään laajasti uudistusten vaikutusta velkojien kannalta: velkojia opastetaan aivan kädestä pitäen, miten velallinen ajetaan todella ahtaalle. Itse asiassa, kirjassa annetaan ”vinkkejä velkojille” tavalla, josta oikeusministeriö on selontekovelvollinen – kirjan kirjoittajiin lukeutuu muiden muassa oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Pauliine Koskelo. Lain oikeudenkäymiskaaren uudistuksesta päävalmistelijana toimi lainsäädäntöneuvos Juhani Hirvonen ja esittelijänä lainsäädäntöneuvos Jan Törnqvist.

Edellä lueteltujen lakiuudistusten lisäksi 1990-luvun loppupuolella säädettiin hävinneen osapuolen maksettavaksi myös voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut, ja määrättiin lainopillisen koulutuksen saanut oikeudenkäyntiavustaja pakolliseksi. Lopputulos onkin, ettei näillä oikeusmurhan uhreilla nykytilanteessa ole mitään resursseja ryhtyä vaatimaan ja prosessoimaan oikaisuja, tuomionpurkuja, saati vahingonkorvauksia.

Uudet velkalait perinnässä – kirjan teema 

Vuonna 1993 toteutettiin laaja alioikeus- ja ulosottolain uudistus. Uudistusten yhteydessä saatavien oikeudellinen perintä muutettiin ratkaisevasti. Käytännössä velallisen oikeussuoja sivuutettiin kokonaan.

Keinovalikoima oli kattava. Uudistusten teknisenä suorittajana oli oikeusministeriö ja taustavoimana Suomen Perimistoimistojen Liitto. 

Uudet velkalait perinnässä” -kirjassa käsiteltävänä olevat asiat:

  1. Yksityishenkilön velkajärjestely velkojan kannalta ( Pauliine Koskelo)
  2. Alioikeusuudistus ja sen vaikutukset oikeudelliseen perintään ( Kari Kujanen)
  3. Yrityssaneeraus velkojan kannalta ( Jari Malinen )
  4. Ulosottomenettely ja sen muutokset ( Hannu Töyrylä )

Kirja on tarkoitettu: pankeille, vakuutusyhtiöille, asianajo- lakiasiain- ja perintätoimistoille, luotonvalvojille, reskontranhoitajille ja perinnänhoitajille.

Miten toteutettiin se, ettei alkuperäisiä asiakirjoja ei enää tarvinnut liittää haastehakemukseen 

Eduskunta sääti lain oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 595/1993. Laki säädettiin 28.6.1993, ja se tuli voimaan 1.12.1993.

Lain 5 luvun 3 ja 4 § ovat kriittisiä pykäliä, joiden ”sopiva” muuttaminen ja tulkinta loivat edellytykset sille, että – ”Uudet velkalait perinnässä” -kirjan mukaan – alkuperäisiä asiakirjoja kantajan ei tarvinnut enää 1.12.1993 jälkeen toimittaa haastehakemuksen mukana muuten, kuin poikkeustapauksissa.

Valtioneuvoston suoranainen myötävaikutus velallisten oikeudettomalle tilalle 

Edellä kohdassa 2.2.1. siteerattiin hallituksen esityksen perusteluissa olevaa kohtaa:

”Silloin kun kantaja haastehakemuksessaan ilmoittaa, ettei vaatimus hänen käsityksensä mukaan ole riitainen …asiakirjojen esittäminen on tarpeetonta, koska vaatimus on joka tapauksessa hyväksyttävä.”

Miten valtioneuvosto voi perustella, että kantajan ilmoitus siitä, että saatavaan kohdistuva vaatimus ei ole riitainen on riittävä peruste sille, että ”vaatimus on joka tapauksessa hyväksyttävä” eikä tälläkään perusteella ole enää tarpeellista liittää alkuperäistä saamistodistusta mukaan haastehakemukseen? Velallinen on näin valtiovallan tuottamuksella menettänyt oikeussuojansa.

Mikä on todellinen syy siihen, että oikeusministeriö muuttamalla muutti lakia siten, että tavallisissa velkakirjaluotoissa velkojan eli pankin ei tarvitse liittää alkuperäistä tavallista velkakirjaa haastehakemukseen enää 1.12.1993 jälkeen? 

Ulosottomenettely ja sen muutokset – Yleistä ulosotosta 

Suomalainen ”oikeussuojajärjestelmä” käsittää kaksi vaihetta:

  • Riitakysymyksen ratkaisu oikeusistuimessa
  • Täytäntöönpano: oikeudenkäynnissä vahvistetut velvoitteet toteutetaan tarvittaessa ulosottomenettelyn avulla

Ulosottovaiheessa ei enää voida selvittää, miten riita-asia olisi tullut ratkaista, vaan se on jo toteutunut ”oikeudenkäynnissä”. 

”Oikeudenkäynti” = yksipuolinen tuomio kansliahenkilökunnan tekemänä ilman vastaajan todellista vastustamismahdollisuutta.

Kirjan tekstiote sivu 149 : ”Ulosottomiehelle ei enää siten voi esittää väitettä, että tuomio olisi tosiasioiden vastainen tai että velkaa olisi lyhennetty enemmän kuin mitä tuomiossa oli huomioitu jne.”

Kirja on julkaistu vuonna 1994, ja sen esipuhe on allekirjoitettu 7.10.1993, joten kirja on kirjoitettu vuoden 1993 aikana ennen kuin ko. lainmuutokset tulivat voimaan – siten on vastaansanomatonta, että jo tuolloin oikeusministeriössä tiedettiin, mitkä tulevat olemaan velallisten väitteet, kun he huomaavat joutuneensa oikeudenloukkausten kohteeksi. 

Vai oliko ”Uudet velkalait perinnässä” –kirjan tarkoituksenakin vuotaa oikeusministeriöstä hyviä vinkkejä ja tietoja siitä, miten velkojat voivat käyttää uusia lakeja hyväkseen, ja miten velallisten suu saadaan tehokkaasti tukituksi, kun he huomaavat joutuneensa oikeudenloukkausten kohteeksi. 

Todellinen tapaus 1990 luvulta

Ohessa kuvana esiteltynä mihin johtaa pankkien menettely kun velkakirjoja ei enää tarvitse esittää todisteena todellisen velan olemassaolosta. Tämä lienee myös johtanut siihen, että pankit ovat veloittaneet valtiolta useaan kertaan yhden ja saman velan.

Kuva: Velkamonistaminen

 

Rikoslain uudistaminen – juuri sopivasti  

Edellisessä kirjoituksessa totesin, että jokin asia saattaa olla luvallista tai säädettyä tietyssä valtiossa, mutta kansainvälisen oikeuden puitteissa näkökanta voikin olla toinen. Rikoslain uudistus velallisen rikoksista valmistui juuri ennen kuin talouden pohjaventtiili revittiin irti 1990 luvun alussa. Uudessa rikoslaissa oli mukaan otettu, niin ihmeellistä kuin se onkin, sattumalta velallisen rikokset. Velkojan rikokset kierrettiin tietenkin kaukaa.

Oheisessa taulukossa on kirjattu eri vuosina annetut tuomiot konkurssirikoksista sekä velallisen epärehellisyys teoista.

Taulukko: Tuomiot RL petos ja velallisen epärehellisyys

 

Alla olevassa taulukossa esitetään edellä kirjatut tuomiot taulukkomuodossa. Tästä voidaan havaita se, että uusi rikoslaki antoi velkojille mahdollisuuden syyttää velallisia ja yrittäjiä täysin uudelta pohjalta.

Taulukko: RL 39 tuomiot diagrammi

 

  • A RL Veropetokset
  • B RL Törkeät veropetokset
  • C RL Kirjanpitorikokset
  • D RL Vähäinen verorikkomus
  • E RL Muut liiketoimintaan liittyvät rikokset 

Taulukko: Liiketoimintarikosten määrät

Diagrammi: Liiketoiminta rikokset

Voimme todeta edelleen, että rikostuomioitten määrät kasvoivat 1990 luvun alusta lukien aina vuoteen 1996 asti. Nämä tuomiot on annettu seuraavien olosuhteitten vallitessa:

1.    Valtio ja pankit sopivat petosasiakirjalla kolmannen osapuolen (asiakkaan) kohtalosta ja anastivat yksityistä omaisuutta sekä valtion verovaroja ainakin 100 mrd. euron arvosta.

2.    Lama oli tahallisesti järjestetty.

3.    Tuomioissa todetaan, että asiakas on harhauttanut pankinjohtajaa myöntämään lainan esim. asuntoon, joka oli ylihintainen (tuolloin indeksi oli noin 220 ja nyt se on noin 500 tasolla).

4.    Rikoksen tunnusmerkistönä pidettiin velkakirjan allekirjoittamista.

5.    Useat tuomiot pohjautuvat kaksoisrangaistukseen sekä väärennetyihin asiakirjoihin (tuomittu on syytön em. rikokseen).

6.    Lainsäädäntö rukattiin velkojaa suosivaksi.

7.    Esitutkinta ja tuomioistuin käsittely ei täytä kansainvälisen oikeuden vaateita syyttömyysolettamaan, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

8.    Maaliskuussa 1992 oli sovittu pankkien taseitten saneeraaminen valtion lukuun.

9.    Toukokuussa 1992 tuomioistuimet saatettiin ”ruotuun” tuomitsemaan valtion ja pankkien tahdon mukaisesti.

10. Eduskunta edesauttoi rikostuomioita omalla säädäntötyöllään, myöntämällä varoja hyökkäykseen kansanryhmää vastaan sekä sittemmin ”hiljaa hyväksymällä” laittomat tuomiot.

 

Diagrammi: Kaikki rikostuomiot ko. kohteista 1991 – 2000

Mietteitä suomalaisesta lainvalvonnasta

Rikokset ihmisyyttä vastaan artiklan 7(e) mukaan keinotekoisesti ja väärentäen tehty tuomio on rikos ihmisyyttä vastaan ( Article 7 (1) (e) Crime against humanity of imprisonment or other severe deprivation of physical liberty). Aiemmin totesimme, että henkilön taloudelliseen asemaan kohdennetut rikokset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Edellisessä kirjoituksessa otettiin esiin universaaliperiaate ja kansainvälinen oikeus. Nyt saatoimme todeta, että myös taloudellisia oikeuksia vastaan tehdyt hyökkäykset valtion taholta ovat vakavia tekoja. Tätä perustelee lisäksi eduskunnan myötävaikutus, hallitusten tietoinen toiminta, lainvalvojien oikeuksien tyhjäksi tekeminen ja virkamiesten hiljaa hyväksyminen. Toisin sanoen maassamme on laaja kaarti ”virallisia” henkilöitä, jotka ovat eriperusteisesti syyllistyneet erittäin raskaisiin rikoksiin. Koska näitä ei ole tutkittu, syytetty ja tuomittu, tulevat ensisijaisesti ne, jotka vastaavat Suomessa yleisen syytteen alaisten rikosten tutkinnasta, syyttämisestä ja tuomitsemisesta löytämään itsensä aitiopaikalta kunhan aika on kypsä.

Kun tarkastelemme raskaitten rikosten syyllisyyttä vallan kolmijako-opin valossa voimme todeta seuraavaa:

Eduskunta

  • Osoittanut varoja laajaan ihmisoikeusrikokseen sekä hyväksynyt siihen liittyvät sopimukset.
  • Hyväksynyt lainsäädännön, jolla oli ja on tarkoitus edelleen jatkaa kyseisten rikosten toteuttamista.
  • Laiminlyönyt useaan kertaan hallituksen valvonnan.
  • Laiminlyönyt Suomen Pankin valvonnan ja kultavarannon kotiuttamisen.

Hallinto

  • Järjesti tietoisesti laman 1990 luvulla.
  • Velkaannuttanut Suomen ja suomalaiset konkurssiin.
  • Vei Suomen EY:n ja Euroon perustuslainvastaisesti ja rikkomalla petoslainsäädäntöä.
  • Toteutti halutun lainsäädännön, jolla suomalaiset ajettiin uhreiksi.
  • Loi pohjan rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
  • On myynyt kansallisvarallisuuden, saattanut Suomen kansallisen turvallisuuden vaaraan ja saattanut kansalaiset ongelmiin.

Oikeusjärjestelmä

  • Hoiti likaisen työn rikoksissa ihmisyyttä vastaan.

Kolmijaon osallistuminen lamaan ja peittelyyn on selvä. Lama harjoiteltiin jo kertaalleen. Se osataan. Toinen tuleva kierros on täysituho. Parempi sekin kuin orjana oleminen rikollisten alaisuudessa.